Muutama viikko sitten kirjoitin lempisanonnastani "oletus on kaikkien mokien äiti". Eräs ystäväni muistutti, että oletukset eivät aina ole huono asia. "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin", sanoi presidentti Mauno Koivisto viisaasti.

Oletus hyvästä lopputulemasta ei tarkoita suunnittelemattomuutta tai ylipostitiivista hällä väliä -asennetta. Tulevaisuuteen voi varautua ja riskienhallinta on viisautta. Mutta voimme valita tavan, jolla suhtaudumme tuntemattomiin asioihin. "Pessimisti ei pety", sanoo suomalainen usein. Päinvastoin. Pessimisti pettyy 100% varmuudella. Hän on jo etukäteen pettynyt. Parhaassa tapauksessa hän pettyy vain kerran, pahimmassa kahdesti: etukäteen ja jälkikäteen.

"Pessimisti ei pety", sanoo suomalainen usein. Päinvastoin. Pessimisti pettyy 100% varmuudella. 

Ääneen sanotuilla ennakkopeloilla on taipumus muuttua todellisuudeksi. Kun toistellaan, että "me ei pystytä tähän", sanoista tulee todellisuutta.  Pygmalion-efekti eli itseään toteuttava ennuste voi toteutua oman pään sisällä tai yhteistoiminnassa muiden kanssa. Kun esittelen ideani kollegoille aavistellen vastustusta, olen jo valmiiksi puolustuskannalla. Se näkyy toiminnassani, vaikka yrittäisinkin peittää sen. Valitsemani sanat, äänensävy, kehon kieli ja mikroilmeet paljastavat minut. Tunnetila tarttuu muihin mm. peilisolujen avulla.  Peilisolut saavat ihmisen eläytymään vastapuolen asemaan aiheuttamalla tahatonta ilmeiden, eleiden ja kielenkäytön matkimista. Jäljittely tapahtuu yleensä sekä matkijan että matkitun huomaamatta (Riitta Hari, 2007, Duodecim).

Tunnetila leviää. Nauru tarttuu muihin, samoin synkkyys tai epäluulo. Tunteet tarttuvat samoilla mekanismeilla kuin taudit. Tiedämme kyllä, että käsiä pesemällä flunssat vähenevät. Mutta miten estetään kiukku-viruksia? Samalla tavoin. Jokainen voi tahollaan puhdistaa ajatuksiaan ja asenteitaan ja estää niitä leviämästä. Levitänkö pahantahtoisia juoruja eteenpäin? Oletanko aina pahinta ja annan sen näkyä toiminnassani? Vai oletanko pahinta ja kuvittelen, että se ei näy toiminnassani?

Tunteet tarttuvat samoilla mekanismeilla kuin taudit.

Organisaation työilmapiiri ei synny johdon strategioissa eikä ilmaisilla lounailla. Se syntyy arkisessa työssä ja jokapäiväisissä kohtaamisissa. Kun oletan, että kaikki käy hyvin, muilla on hyvät aikeet ja halu tehdä asioita oikein ja järkevästi, olemukseni kertoo tästä, vaikka en sitä ääneen sanoisikaan. Näin levitän hyvää fiilistä kiukku-viruksen sijaan.

Lokakuun alku on minulle tärkeä hetki. Neljä vuotta sitten juuri Roosa nauha -päivänä olin menossa syöpäleikkaukseen, enkä tiennyt mitä odottaa. Työkaverini yllättivät minut pienellä, mutta niin merkityksellisellä eleellä. Heidän ja muiden tuella päätin olettaa, että kaikki käy hyvin. Ja niinhän siinä sitten kävi - hyvin. Näin Roosanauha-päivänä toivon samaa kaikille tuossa tilanteessa oleville.

Oletetaan muista hyvää ja ollaan toistemme tukena. (Ja muista käydä ostamassa Roosanauha!)