Kun on tehnyt jotain hienoa, sen mielellään jakaa muiden kanssa. Monessa tapauksessa tekeleensä esittäminen on jopa koko tekemisen tarkoitus. Usein kuitenkin kaivertaa kysymys siitä, onko tuotos riittävän hyvä jaettavaksi, onko se valmis muiden silmille? Voi kuitenkin olla parempi heittäytyä kuin päätyä ylianalysoinnin ansaan ja sen kautta kansikuvankaltaiseksi pohdiskelijaksi, ennen kuin tulee valmista.
Kysymyksen ongelma lienee läsnä kaikissa tuotoksissa maalauksesta luentoihin ja käsitöistä teatteriesitykseen, mutta itse törmään tähän useimmiten hieman vähemmän perinteisessä tuotoksessa: ohjelmistoissa. Meillä on toimittu avoimen lähdekoodin periaatteiden mukaan aina yrityksen alkuajoista asti, koska uskomme että avoimuus lisää luottamusta ja turvallisuutta. Silti edelleen ajoittain jumiudumme ylianalysoimaan tekeleitämme, sen sijaan että annettaisiin niiden kokeilla siipiään.
Ei ihan vielä, kun...
Kun puhutaan koodin jakamisesta muille, kohtaa useimmiten kaksi vasta-argumenttia:
- Koodi ei vielä ole riittävän hyvä tai valmis.
- Toteutus on sekava tai huonosti kommentoitu ja dokumentoitu, ei viitsi "vielä" jakaa.
Nämä ovat vaikeita argumentteja, koska niitä ei voi varsinaisesti vääräksikään näyttää. Toimivuutta voi aina parantaa ja dokumentaatiokaan harvemmin jatkokehityksestä kärsii.
Meidänkin kirjoituksissa asiaa on puitu laajemmin myös aiemmassa tekstissä täydellisyyden tavoittelusta.
Parhaat työkalut näiden epäilysten taklaamiseen olen saanut avoimen lähdekoodin projekteilla näkemistäni kollegoiden kommenteista.
En ikävä kyllä muista tarkkoja kysymyksiä ja vastauksia, tai keneltä vastaukset ovat tulleet, joten sisältö on lainattu varsin muistinvaraisesti.
Tapaus 1
Ulkopuolinen kommentoija oli todennut jaettuun toiminnallisuuteen hieman kärkkääseen sävyyn:
"Eihän tällä edes pysty tekemään asiaa x"
Vastaus:
”Ei pysty, mutta voit halutessasi tehdä tuon toiminnallisuuden, ja jakaa sen tähän projektiin”
Vaikka tuotos ei toteuttaisi kaikkien toiveita, siinä on vähintään aihio jatkokehitykselle. Lisäksi vastaus muistuttaa siitä, että jakaessaan vastikkeetta tekemisiään, ei ole velvollinen tyydyttämään muiden tarpeita.
Avoimen lähdekoodin GPL-lisensseissä on myös kovasti tekemisen kynnystä madaltava vastuuvapauslauseke, josta pidän suuresti:
PARTIES PROVIDE THE PROGRAM “AS IS” WITHOUT WARRANTY OF ANY KIND
Tapaus 2
Ohjelmistokokonaisuuteen oli kirjoitettu vähättelevältä tuntuva kommentti siitä, kuinka kommentoija olisi itse toteuttanut yhden sun toisenkin asian eri tavalla, ja kritisoi tehtyjä ratkaisuja.
Myönnän pitäneeni vastauksesta sen lyhykäisyydessään:
Tee se siis itse paremmin, ja pistä jakoon.
Vaikka jotkut tällaiset kommentit toki kannattaisikin jättää kokonaan huomiotta, niin tässä ytimekkäässä vastauksessa on hyvin tiivistetty mentaliteetti, johon kannattaa ainakin jossain määrin pyrkiä, kun tuo tekemisiään näkyville. Vastarannan kiiskiä ja besserwissereitä on aina, ja katsomosta on helppo huudella.
Asioiden yhteisöllinen kehitys on mitä suurimmassa määrin yhteistyötä: keskustelua, kommentointia, rakentavaa kritiikkiäkin. Kritiikin ja kommenttien pelossa ei kannata jäätyä ja jättää jotain kokonaan tekemättä. Jokainen yhteistyöprojekti on alkanut jostain ja vaatinut suuren määrän iteraatioita ennen nykytilaansa pääsemistä.
Ja tottahan tekstin aikana jonkinlainen aasinsiltakin on kuljettava: Fennoa-integraatiomme on julkaistu ilmaiseksi Odoon App Storessa!
Siitä vain kokeilemaan! Tuki uusimpiinkin Odoo-versioihin on tekeillä, mutta jos kaipaat sitä heti, olet tietysti vapaa tekemään sen itse ja jakamaan version takaisin Githubissa, tai olemaan yhteydessä meihin.
PS: tämän "Riittävän valmis"-tekstin aihio syntyi 16.11.2025, joten opeteltavaa on vielä.
Jarmo Kortetjärvi
Odoo-yhteisön pitkäaikainen jäsen, joka harjoittelee edelleen ylianalysoinnin loukulta välttymistä.