”Paras on hyvän vihollinen” on yksi lempisanonnoistani.
Se kiteyttää, miksi täydellisyyden tavoittelu voi olla vaarallinen ansa – sellainen, joka kätkeytyy hyvien aikomusten taakse.
Meistä monella on sisäinen halu tehdä asiat kunnolla. Halutaan panostaa, tehdä paras mahdollinen työ, osoittaa osaamisemme ja jättää jälki. Mutta joskus juuri tuo halu tehdä täydellistä estää meitä saavuttamasta sitä, mikä olisi oikeasti merkityksellistä: tuloksia, edistystä ja tasapainoa.
Täydellisyys on kallista - ja uuvuttavaa
Täydellisyyden tavoittelu kuulostaa hienolta tavoitteelta. Kuka nyt ei haluaisi tehdä työnsä niin hyvin kuin mahdollista?
Ongelma on siinä, että täydellisyys on usein kuin liikkuva maali – sitä ei koskaan täysin saavuteta.
Kun jokainen yksityiskohta hiotaan loputtomiin, aika ja resurssit valuvat kuin hiekka sormien välistä. Projektit viivästyvät, budjetit ylittyvät ja lopulta homma jää kesken, koska energia loppuu ennen kuin tuloksia syntyy.
Täydellisyyden ansa tukahduttaa luovuuden
Täydellisyyttä tavoitteleva mieli tarkastelee jokaista yksityiskohtaa suurennuslasin läpi.
Lopputulos: emme enää näe metsää puilta.
Kun keskitymme liikaa siihen, että jokainen lause, esitys tai projekti on virheetön, emme enää uskalla kokeilla uutta.
Luovuus kuihtuu, ja päätöksenteko hidastuu.
Kuinka moni hyvä idea onkaan jäänyt toteuttamatta vain siksi, että ”ei ollut vielä tarpeeksi valmis” tai ”pitää vielä vähän hioa”?
Pahimmillaan sorrumme Nirvana-virhepäätelmään – siihen uskoon, että mitään ei kannata tehdä, ellei lopputulos ole täydellinen.
Mutta koska täydellistä ei ole olemassa, jäämme odottamaan hetkeä, jota ei koskaan tule.
Riittävän hyvä
ei tarkoita keskinkertaista. Se tarkoittaa tuloksellista.
”Riittävän hyvä” ei ole luovuttamista tai laiskuutta. Se on viisautta ja tehokkuutta.
Riittävän hyvä tarkoittaa, että työ täyttää tarkoituksensa, palvelee tavoitetta ja mahdollistaa etenemisen. Se vapauttaa resursseja, nopeuttaa päätöksentekoa ja luo tilaa oppimiselle.
Kun hyväksyy riittävän hyvän, uskaltaa myös epäonnistua – ja juuri epäonnistumisten kautta syntyy uutta.
Luovuus ja innovatiivisuus kukoistavat silloin, kun ei pelätä virheitä, vaan näemme ne osana prosessia.
Kysymys ei siis ole siitä, että tyytyisimme vähään. Kyse on siitä, että ymmärrämme, milloin jokin on tarpeeksi hyvä jatkamaan eteenpäin.
Aseta realistiset tavoitteet
Täydellisyyttä ei voi mitata, mutta vaikutusta voi. Keskity siihen, mikä tuottaa oikeasti arvoa – asiakkaille, tiimille tai organisaatiolle.
Priorisoi
oikein
Kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti. Mieti, mitkä asiat vaativat huolellisuutta ja missä riittää nopeampi ratkaisu.
Hyväksy virheet ja keskeneräisyys
Virheet eivät ole epäonnistumisia, vaan oppimisen välineitä. Usein ensimmäinen versio on se, joka vie asiat liikkeelle.
Pyydä palautetta
Toisinaan omat silmät sokeutuvat omalle työlle. Palautteen avulla näet, milloin työ on riittävän hyvä – ja milloin on aika päästää siitä irti.
Riittävän hyvä on menestyksen moottori
Kun opimme tunnistamaan, milloin työ on valmis, voimme siirtyä eteenpäin ilman jatkuvaa itsensä ruoskimista.
Se tuo mukanaan tehokkuutta, selkeyttä ja parempaa ajanhallintaa.
Riittävän hyvä ajattelutapa lisää myös hyvinvointia: stressi vähenee, motivaatio kasvaa ja työnilo palaa.
Ironista kyllä – usein juuri silloin, kun lakkaamme tavoittelemasta täydellisyyttä, saavutamme jotakin, joka tuntuu täydelliseltä.
Ei siksi, että se olisi virheetöntä, vaan siksi, että se toimii, kehittyy ja vie meitä eteenpäin.
Haluatko saada nopeasti ja kustannustehokkaasti riittävän hyvän järjestelmän? Ota yhteyttä, niin rakennetaan yhdessä juuri sopivat työkalut tukemaan teidän toimintaanne!
Karoliina Nisula
Riittävän hyvä kehityspäällikkö