Kuvat: Konsta Lattu
Mikä ITK oikeastaan on?
Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa (ITK) on yksi Suomen tunnetuimmista opetusteknologian tapahtumista. Vuoden 2026 konferenssi oli järjestyksessään jo 36. ITK-tapahtuma. Se kokoaa vuosittain yhteen opettajia, kehittäjiä, tutkijoita ja yrityksiä keskustelemaan oppimisen tulevaisuudesta. ITK:n vahvuus on sen käytännönläheisyys: esityksissä ja kohtaamisissa korostuvat aidot kokemukset, konkreettiset ratkaisut ja arjen pedagogiikka. Täällä ei jäädä pelkän vision tasolle, vaan keskustelu kääntyy nopeasti siihen, miten asiat oikeasti toimivat luokkahuoneessa, työelämässä ja oppimisympäristöissä.
ITK2026 tarjosi jälleen sen, mitä siltä on opittu odottamaan: vilkasta keskustelua, uusia näkökulmia ja ennen kaikkea kohtaamisia - vanhoja ja uusia tuttavuuksia. ITK ei ole pelkkä konferenssi tai pelkät messut – se on paikka, jossa käytännön tekijät kohtaavat toisensa. Inspiroivien ja tulevaisuuteen katsovien tekoälyvisioiden rinnalla puhutaan arkisista asioista, kokeiluista, onnistumisista ja myös niistä hetkistä, kun kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan.
Keskustelunaiheena työelämäyhteistyö
Futuralin messupisteellä tämän vuoden keskeiseksi teemaksi nousi harjoittelu- ja työpaikkojen saannin vaikeus. Aihe selvästi koskettaa laajasti, sillä keskustelut käynnistyivät usein heti ja jatkuivat pitkään. Moni tunnisti haasteet: paikkoja on rajallisesti, koordinointi on työlästä ja yhteistyö eri toimijoiden välillä kaipaa sujuvoittamista.
Esittelimme työvälineitä, jotka helpottavat yhteistyötä ja koordinointia työpaikkojen kanssa. Ratkaisut herättivät kiinnostusta erityisesti siksi, että ne pyrkivät vastaamaan konkreettiseen ongelmaan – ei vain tehostamaan olemassa olevaa prosessia, vaan tekemään siitä aidosti hallittavamman kaikille osapuolille. Harjoittelupaikoista olemme kirjoittaneet blogissa jo aiemminkin, ja keskustelut ITK:ssa vahvistivat, että aihe on edelleen ajankohtainen.
Älyä ja tekoälyä
Vaikka ITK:n ytimessä ovat tekniikka ja uusimmat digitaaliset tuulet, Futuralilla päätimme messupisteellämme kulkea tietoisesti hieman vastavirtaan. Järjestimme arvonnan perinteisillä 80-luvun arparenkailla ja paperisilla arpalipuilla (näitä kuulemma näkyy vielä pesispeleissä). Pieninä palkintoina jaoimme älypelejä - käytännön sorminäppäryyttä ilman tekoälyä. Arvonnan pääpalkintona oli käsin kudottu neule.
Yllättäen – tai ehkä ei – tämä yksinkertainen ratkaisu toimi erinomaisena keskustelunavaajana. Ihmiset pysähtyivät, hymyilivät ja jäivät juttelemaan. Keskustelut lähtivät liikkeelle langoista ja neulomisesta, mutta laajenivat nopeasti muihin käsityöharrastuksiin, kuten betonitöihin. Tiesitkö muuten, mikä on betonoosi? Vähän kuten neuloosi, mutta eri materiaalilla.
Ideoita ensi vuodelle
Keskustelut eivät jääneet pelkästään harrastusten tasolle. Niistä syntyi myös uusia ideoita oppimiseen ja opetukseen. Pohdimme yhdessä, millaisia oppimisvälineitä käsitöiden opetteluun voisi kehittää – ja miten digitaaliset ratkaisut voisivat tukea perinteisiä taitoja.
Yhden VR-kehittäjäporukan kanssa sovimme jo alustavasti, että ensi vuonna yhteisenä esityksenä nähtäisiin neulonta-simulaattori. Ajatus on kiehtova: voisiko virtuaalitodellisuus auttaa hahmottamaan silmukoiden logiikkaa ja käsityön rytmiä tavalla, joka madaltaa aloittamisen kynnystä?
Mikä jäi käteen?
ITK2026 vahvisti jälleen yhden asian: teknologia on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää ovat ihmiset ja heidän välisensä keskustelu. Parhaat ideat syntyvät usein sattumalta – kahvikupin äärellä, ständin kulmalla tai arpalipukkeiden äärellä.
Tapahtumasta jäi mukaan uusia ajatuksia, kontakteja ja ennen kaikkea tunne siitä, että olemme yhdessä rakentamassa jotakin merkityksellistä. Ensi vuonna jatketaan – ehkä neulonta-VR-ympäristön merkeissä.
